|
Case Hermaja:[ English | Suomeksi | Nederlands | Français ]
|
|
ASEISTAKIELTÄYTYJIEN TILANTEESTA SUOMESSASuomessa on edelleen voimassa äärimmäisen kattava asevelvollisuusjärjestelmä. Jokaisesta miespuolisesta ikäluokasta n. 80 % suorittaa aseellisen palveluksen. Reilut 10 % vapautetaan ja n. 7 % hakee siviilipalvelukseen. Vapautuksen voi saada vain terveydellisin perustein. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin Jehovan todistajat, jotka vapautettiin kaikesta palvelusta rauhan aikana erillislailla, joka astui voimaan vuoden 1987 alussa. SiviilipalvelusSiviilipalvelusjärjestelmä luotiin Suomeen vuonna 1931 ja sen jälkeen se on ollut olemassa koko ajan lukuunottamatta toista maailmansotaa: tuolloinen - samoin kuin nykyinenkin - siviilipalveluslaki takasi oikeuden kieltäytyä aseista vain rauhan aikana. Siviilipalvelusmiesten määrä pysyi pitkään varsin matalana: vielä 80-luvun lopulla sivariin hakeutui vuosittain n. 800 miestä. 90-luvun alussa määrä alkoi kuitenkin nousta voimakkaasti ja vuosikymmenen puolen välin jälkeen se vakiintui noin 2.500:an vuodessa. Viimeisten parin vuoden aikana sivariin hakijoiden määrä on alkanut taas kasvaa, ja tänä vuonna hakemuksia tehdään mahdollisesti jo yli 3.000. Nykyinen siviilipalveluslaki on ollut voimassa vuoden 1992 alusta. Sen mukaan jokainen asevelvollinen voi kutsuntoihin osallistuttuaan hakea siviilipalvelukseen koska vain ennen asepalveluksen alkua tai sen aikana. Hakijan tulee vakuuttaa, että uskonnolliset tai eettiset omantunnonsyyt estävät häntä palvelemasta armeijassa, mutta mitään vakaumuksentutkintaa ei ole ja jokainen hakemus hyväksytään automaattisesti. Mikäli hakija on ollut aseellisessa palveluksessa hakemuksen tehdessään, hänet on kotiutettava välittömästi. Siviilipalvelus kestää 395 päivää, joten se on yli kaksi kertaa yleisimmän asepalveluksen mittainen (180 päivää). Tavallisimpia palveluspaikkoja ovat mm. sairaalat, virastot, vanhainkodit, koulut, yliopistot ja kulttuurilaitokset. Julkisyhteisöjen lisäksi palvelus on mahdollista suorittaa joissakin erikseen hyväksytyissä yleishyödyllisissä yksityisoikeudellisissa yhteisöissä. Palveluksen aikana siviilipalvelusmiehellä on oikeus päivärahaan (palveluksen alussa 19 mk, nousee myöhemmin), ilmaiseen majoitukseen, ruokailuun ja terveydenhoitoon, joskaan käytännössä nämä eivät aina toteudu. Jo mainittujen rangaistuksenluontoisen palvelusajan ja aseistakieltäytymisoikeuden rajoittamisen rauhan aikaan lisäksi Suomen järjestelmässä on monia käytännöllisiä ongelmia, jotka ovat seurausta lähinnä siviilipalveluksen huonosta organisoimisesta. Sivariin hakeutuvien määrän kasvun johdosta palveluspaikoista on pulaa ja monet niistä laiminlyövät laissa säädettyjä velvoitteitaan kieltäytymällä esim. tarjoamasta laissa turvattua ilmaista majoitusta. Suomessa siviilipalvelusjärjestelmää ei ole "integroitu" niin tehokkaasti kuin joissakin muissa maissa. Monet poliittiset päätöksentekijät pitävät sitä enemmänkin välttämättömänän pahana kuin halvan työvoiman lähteenä. Tämä johtunee ensisijaisesti siitä, että historiallisista syistä armeijalaitoksen ja koko miespuolista ikäluokkaa koskevan asevelvollisuusjärjestelmän sosiaalinen arvostus on Suomessa varsin korkea. Tämän seurauksena siviilipalveluslakiin on hyvin vaikea saada aikaan parannuksia: viimeisten kolmen vuoden aikana eduskunta on äänestänyt kaksi kertaa siviilipalvelusajan lyhentämisestä, molemmilla kerroilla se kuitenkin hylättiin. TotaalikieltäytyminenJehovan todistajat poislukien totaalikieltäytyjiä oli Suomessa 80-luvun puoliväliin saakka hyvin vähän, korkeintaan muutama vuodessa. Totaalikieltäytyjäliike syntyi Suomessa 80-luvun lopulla vastalauseena vuonna 1987 voimaan astuneelle väliaikaiselle siviilipalveluslaille, joka pidensi palvelusaikaa 480 vuorokauteen. Vuosina 1987-91 yhteensä yli 100 suomalaista asevelvollista kieltäytyi sekä aseellisesta että siviilipalveluksesta. Tuolloin kyseessä oli "ehdollinen totaalikieltäytyminen", protesti kohdistui nimenomaan silloisen siviilipalveluslain epäkohtiin. Nykyisen siviilipalveluslain astuttua voimaan vuonna 1992 totaalikieltäytyminen väheni jonkun verran, vaikkei missään vaiheessa kadonnut, ja myös sen sisältö muuttui. Yhä usempi totaalikieltäytyjä ilmoitti vastustavansa koko asevelvollisuusjärjestelmää ja kieltäytyvänsä palvelemasta sen puitteissa kaikissa tilanteissa. 90-luvun viimeisinä vuosina totaalikieltäytyminen alkoi uudestaan lisääntyä. Vuonna 1999 kieltäytymis-ilmoituksen jätti 56 totaalikieltäytyjää, mikä on korkein luku sen jälkeen kun Jehovan todistajat vapauttanut laki astui voimaan. Tänä vuonna määrä tullee olemaan vieläkin korkeampi. Kasvu selittyy osittain siviilipalvelus-järjestelmän epäkohtien kärjistymisellä (varusmiesten palvelusaikoja lyhennettiin vuonna 1998, mutta siviilipalvelusaikaa ei ole muutettu), muttei pelkästään niillä: myös koko asevelvollisuusjärjestelmää vastustava "ehdoton" totaalikieltäytyminen näyttää lisääntyneen selvästi. Totaalikieltäytyjät tuomitaan Suomessa ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jonka pituus määräytyy kaavamaisesti: se on puolet suorittamatta olevasta henkilökohtaisesta palvelusajasta siviilipalvelusajaksi muutettuna. Jos totaali ei ole suorittanut mitään palvelusta ennen kieltäytymistään, hänen tuomionsa on siis 197 vrk. Totaalikieltäytyjien vankeustuomiot pannaan täytäntöön tavallisesti avovankiloissa, joista on mahdollisuus käydä siviilissä töissä tai opiskelemassa tuomion aikana.
Case Hermaja:
|
