|
Case Hermaja:[ English | Suomeksi | Nederlands | Français ]
|
|
JYVÄSKYLÄN RAUHAA –JUHLISSA (O)SOITTETTIIN SOLIDAARISUUTTA HERMAJALLETässäpä lyhyt kertaus + parit fotot Jyväskylän aseistakieltäytyjäliiton järjestämästä RAUHAA!!! –viikonlopusta, jonka aikana järjestettiin muun muassa RAUHAA –konsertti, tarkoituksena kerätä rahaa jyväskyläläiselle maanpakolaiselle Jussi Hermajalle, sekä herätellä keskustelua sivarien&totaalien asemasta yleisiä antimilitaristisiakaan kysymyksiä unohtamatta. Perjantai 27.9.Tapahtumat alkoivat itse asiassa jo torstaina 26.9. Jyväskylän keskustassa järjestetyllä RUOKAA, EI ASEITA –tapahtumalla, joka sujui kaikin puolin hyvin. Kävijöitä oli normaaliin tapaan ja rutinoitunut REA –porukka hoiti myös tulevan viikonlopun mainostusta erinomaisesti. Perjantain ohjelmaan kuului RAUHAA!!! –tukikeikka Jussi Hermajalle, Jyväskylän ILOKIVESSÄ eli ylioppilastalolla. Esiintyjäkaarti oli loistava, mistä lie moinen setti oli saatukin kokoon. Iltaa vahvisti vielä omalla erinomaisella ruoallaan TEIJÄN KEITTIÖ. Se valmisti niin esiintyjille kuin yleisöllekin loistavaa vegaanimättöä, leipää jne. jne. Eli kiitos heille, ilman ruokaa ei olisi ollut keikkaa. Kaikkien syötyä ja ovien avauduttua kello 21:00 alkoi väkeä valua hiljakseltaan sisälle. Ilmiö oli sinänsä omalaatuinen. Että Jyväskylässä, kuten itse asiassa muuallakin, yleisö vaivautuu yleensä paikalle vasta noin kello 00:00, mutta nyt ensimmäisen yhtyeen ULTRAMARIININ aloitellessa hieman yli 22:00 oli sisällä jo satakunta maksanutta. Järjestäjät saattoivat jo osin huokaista helpotuksesta, sillä alhaisella hinnalla (6 euroa), vaadittiin yleisöä satamäärin, jotta järjestyskulut saataisiin katetuksi. Ultramariini soitti, ja hyvin soittikin. Poppi raikui ja ihmiset taputti, tunnelma nousi ja bileet olivat valmiit käynnistymään toden teolla. Ultramariinin encoren loputtua noin kello 23:15 jatkoivat DJ:t osuuttaan musapuolen hoitelussa. Ja Teijän keittiön ruoka teki kauppaansa. Kun RAUHANORKESTERI aloitti erittäin vapaan jatsinsa, väkeä valui sisään tasaisena virtana. Rauhanorkesterin revittely oli sitä luokkaa, että osa yleisöstä päätti siirtyä yläkertaan kuuntelemaan pehmeää soulia, mutta ne jotka jäivät katselemaan saivat jatsia, performanssia ja aitoa hippihenkeä osakseen niin paljon, että sillä energialla jaksaa vaikka kaksi talvea putkeen. Joidenkin ihmisten mieli oli todella vapaa ja ennakkoluuloton, Rauhanorkesterin jäsenten erikoisesti. Heidän osuutensa myös takahuoneen hengen luomisessa, sekä järjestäjien tunnelman nostatuksessa oli korvaamaton, kiitos siitä. Rauhanorkesterin lopetettua alkoi väkimassaa Ilokiven alakerrassa olla jo niin, että pyödät ja tuolit oli syytä siirtää pois. DJ:den raggasetitys lämmitti yleisöä, jota alkoi olla jo lähemmäs kolmesataa, siten että tanssilattia oli tupaten täynnä. Jyväskylän AKL oli pyytänyt Sampsa Oinaalan pitämään puheen, ja tämä olikin ottanut homman vastaan. Ja hyvän puheenkin piti. Voimakkaiden sanojen myötä Sampsa pyysi lavalle illan pääesiintyjät, eli TULENKANTAJAT, pohjoisen pasifistit ja jokaisen valkoisen puritaanin vihollisen numero 1. Illan setti oli räätälöity erityisesti sivareja ja totaaleja varten. Yleisö nautti, bändi nautti. Jopa järjestäjät nauttivat, koska taloudellisesta katastrofista ei enää ollut pelkoa. Saman illan aikana tapahtui Jyväskylässä nimittäin sen verran omituinen ilmiö Suomessa, että kolme eturivin bändiä oli kaupungissa yhtä aikaa. Ismo Alanko oli myyty loppuu, samoin YUP, mutta silti myös sivaribileisiin riitti paljon osallistujia, että Ilokiven alakerta ei olisi enää kovin montaa kymmentä henkilöä imenyt. Kenttähaastattelua tehdessä sain selville, että väkeä RAUHAA!!! –juhlaan oli saapunut Rovaniemeltä, Lahdesta, Mikkelistä, Pieksämäeltä, Tampereelta, Hämeenlinnasta, Turusta ja Helsingistä, ja tietenkin itse tapahtumakaupungista. Eli kattavuus oli oikein hyvä ja laaja, vaikka oman kaupungin väkeä verottikin muiden mainittujen suosikkiartistien vierailu. “Ootko valmis tappaan isänmaas puolesta? Kato ei paljon nappaa, Lapinjärvi on meikän mesta” –iskulauseiden vielä kaikuessa salissa, lopetti Tulenkantajat erikoispitkän ja niin musiikillisesti kuin lyyrisesti ainutlaatuisen pasifistisen keikkansa, jonka jälkeen iltaa jatkoivat vielä puoli kolmeen DJ:t Lieskakukko, K-Real, Gimmix ja Dj punaiset paperit. Kaikilla oli hyvä mieli. Rauhaa oli aistittavissa myöhäisyön tunnelmissa, kun bändit lähtivät kuka jatkoille, kuka kotimatkalle. Kaikkien kuulemieni mielipiteiden mukaan ilta oli ollut loistava ja ikimuistoinen, ensimmäinen laatuaan, mutta ei toivottavasti viimeinen. Lauantai 28.9.Päivä lähti käyntiin, kellä aikaisemmin, kellä myöhemmin, mutta kaikilla viimeistään Sivari Pride –kulkueen järjestäytyessä kaupungin keskustassa kello 13:30. Kulkueeseen osallistui muun muassa vanki (Sampsa) ja kapiaisia, jotka uhittelivat muita ja ohikulkijoita vesipyssyillä ynnä muulla nihilistisellä rekvisiitalla. Kulkueen oli siis tarkoitus olla sekoitus teatteria ja normaalia mielenosoitusta, ja sitä se onnistuneesti olikin. Häiriköintiä ei itse marssilla esiintynyt, mutta Kolmikulmalla kävi pari humalaista nuorta miestä repimässä TEE TYÖTÄ, JOLLA ON TARKOITUS –banderollia, siitä mitään kuitenkaan kostumatta. Kulkue saapui Ilokiven pihaan noin kello 14:15, jonka jälkeen ryhmä asteli sisään syömään Teijän keittiön valmistamaa hernerokkaa. Kaikkien syötyä aloitimme noin kello 15:15 Tee työtä, jolla on tarkoitus –seminaarin, jonka tarkoituksen oli pohtia sivarien ja totaalien tekemän työn yhteiskunnallisesti arvokasta luonnetta, sivariin liittyviä käytännön ongelmia, sekä yleisiä linjoja aseistakieltäytymisessä ja pasifismissa. Myös Natosta oli tarkoitus puhua. Ja kaikesta puhuttiinkin. Paikalla oli niin konservatiivista puolue-edustusta Keskustasta, kuin hyvinkin vapaamielistä sitoutumatonta kannanottoa. Olipa paikalla yksi sotiemme veteraanikin, joka tosin edusti ikäryhmäänsä harvinaisen positiivisesti, nimittäin esittämällä erittäin sodanvastaisia mielipiteitä. Keskustelua on turha lähteä tässä purkamaan, sillä puhetta ja näkökantoja kertyi vajaan kolmen tunnin aikana niin paljon, että jo nyt pitkä raportti muodostuisi kirjaksi. Keskustelutilaisuuden otsikosta saamme muuten kiittää itse Puolustusvoimia, ja niitä tuntemattomia tahoja, jotka levittivät Jyväskylän kaupunkikuvaan maanpuolustusmessujen aikana satoja Tee työtä, jolla on tarkoitus –julisteita. Nämä julisteet eivät ilmeisesti kuitenkaan olleet Puolustusvoimien omia, sillä niissä viime aikoina eri puolilla vilahdellut Suomen armeijan Hornet-mainos oli liitetty pääkallojen, ruumiiden ja hautojen ympäröimiin kehyksiin… Seminaarin teema osui juuri kohdalleen, tekeväthän sivarit ja totaalit hyvää ja rakentavaa työtä, päinvastoin kuin useat ikätoverinsa (sääli heitä kun eivät ymmärrä oman parhaansa päälle). Kun puheet oli pidetty, siirtyi nelikymmenpäinen joukkio BAARI VAKIOPAINEESEEN, jossa Rauhanorkesteri jatkoi siitä, mihin oli eilen jäänyt, eli mielen vapauttamisesta, rauhasta ja jatsista. Heidän jälkeen VINYLO:n DJ:t pitivät huolen lopusta, ja kuulemani mukaan kestävimmät jatkoivat rauhan pohtimista aina sunnuntaihin, aamu yhdeksään. Hiljainen ja RAUHALLINEN sunnuntai oli kaikille tervetullut, mutta ei väsymyksen ja turhautumisen vuoksi, vaan hyvin onnistuneiden ja laadukkaiden RAUHAA!!! –juhlien päätepisteeksi. Aamuinen munkkikahvi ulkosalla teki eräällekin sivarille hyvää, ja mielessä on jo virinnyt uusien sivarien kertausbileiden järjestäminen, mutta vasta ensi vuoden puolella. Mikko Jakonen Aseistakieltäytyjäliiton Jyväskylän possen puolesta, Jyväskylässä 4.10 2002
Case Hermaja:
|
