|
Case Hermaja:[ English | Suomeksi | Nederlands | Français ]
|
|
ENSIMMÄINEN EUROOPPALAINEN ASEISTAKIELTÄYTYJÄ HAKEE POLIITTISTA TURVAPAIKKAABelgian puheenjohtajuudella EU työskentelee täydellä teholla eurooppalaisen interventioarmeijan luomiseksi 'humanitaarisia operaatioita' varten. Humanitaarinen imago ei kuitenkaan poista perusteita vastustaa armeijoita. Sotilaallisen interventiojoukon luominen luo vain illuusion, että käytettävissämme on hyvä väline kriisien hallintaan. Turvallisuus ei ole sotilasasia. Koska Belgia on lakkauttanut kokonaan asevelvollisuuden samoin kuin mahdollisuuden hakea aseistakieltäytyjän asemaa, perusteita kieltäytyä armeijasta ei voi enää virallisesti esittää. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että näitä perusteita ei enää ole olemassa. Muissa EU-maissa, joissa asevelvollisuus on edelleen olemassa, uudella humanitaarisella imagolla ei näy olevan tämän kannalta merkitystä. Kun armeijat alkavat tehdä kansainvälistä yhteistyötä, myös aseistakieltäytyjien on tehtävä samoin.
Ensimmäinen "eurooppalainen aseistakieltäytyjä" ei tässä luonnollisestikaan tarkoita Euroopan ensimmäistä aseistakieltäytyjää, vaan ensimmäistä EU-maan kansalaista, joka hakee tämän johdosta poliittista turvapaikkaa ja ensimmäinen, jota tuemme uudessa eurooppalaisessa kontekstissa. Vastaväitteitä EU:n militarisoimiselleTurvallisuus ei ole sotilasasia. Turvallisuus syntyy vain tarttumalla konfliktien rakenteellisiin syihin. Euroopan Unionilla on valtava potentiaali väkivaltaisten konfliktien ennaltaehkäisemiseen. EU on talousjättiläinen, sillä on suurin budjetti kehitysyhteistyöhön ja maailman-laajuiseen läsnäoloon. Käyttämällä näitä mahdollisuuksia Mikäli tätä potentiaalia käytetään harkitulla tavalla, konfliktien ennaltaehkäisemisen kapasiteetti lisääntyy valtavasti. Samassa valtiossa asuvien väestöryhmien välisiä jännitteitä voidaan vähentää kun vähemmistöjen mahdollisuus koulutukseen, kieleen ja kulttuuriin turvataan ja on olemassa todellinen poliittinen vuoropuhelu. Vastaus etnisiin jännitteisiin on yhteisönrakentaminen, kulttuurien väliset kontaktit ja vuoropuhelun edistäminen. Vastaus taloudelliseen rappioon ja epätasa-arvoon ei ole antaa tilanteen kärjistyä ja sitten puuttua siihen sotilaallisella interventiolle, vaan oikeudenmukainen kauppa. Konflikteihin puuttumisen tulee keskittyä poliittisen ratkaisun mahdollisuuksien kehittämiseen ja väkivallan eskaloitumisen ehkäisemiseen. Sotilaallinen interventio on aina myöhässä: silloin konflikti on jo eskaloitunut väkivallaksi. Sellainen interventio vähentää poliittisten ratkaisujen mahdollisuutta. Sen sijasta EU määrää oman ratkaisunsa. EU:sta tulee osa konfliktia ja se menettää kaikki mahdollisuutensa toimia välittäjänä. Väkivallasta tulee ainoa tapa, jolla osapuoli voi tehdä itsestään poliittisesti merkittävän. Ajatus, että sotilaallista voimaa käyttämällä voidaan luoda edellytykset myöhemmälle rauhalle on illuusio. Valitsemalla sotilaallisen kapasiteetin lisääminen valitaan sotilaallinen lähestymistapa konflikteihin.. EU.n julistamaa välittäjän roolia kohtaan ei synny paljoakaan luottamusta, kun se itsekin on syy konfliktien eskaloitumiseen. Ajattelemme köyhyyttä, velkaongelmaa, epätasa-arvoista etelä-pohjoinen -suhdetta ja tietenkin asekauppaa. Aseistakieltäytyminen eurooppalaisessa ympäristössäKoska Belgia on lakkauttanut kokonaan asevelvol-lisuuden samoin kuin mahdollisuuden hakea aseistakiel-täytyjän asemaa, perusteita kieltäytyä armeijasta ei voi enää virallisesti esittää. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että näitä perusteita ei enää ole olemassa. Muissa EU-maissa, joissa asevelvollisuus on edelleen olemassa, uudella humanitaarisella imagolla ei näy olevan tämän kannalta merkitystä. Esimerkiksi Suomessa on pitkä totaalikieltäytymisen perinne, perinne ihmisistä jotka kieltäytyvät sekä aseellisesta- että siviilipalveluksesta. Totaalikieltäytyjät saavat 197 päivän vankeusrangaistuksen lukuunot-tamatta Jehovan todistajia, jotka vapautetaan kokoaan. Jo tämä on riittävä syy hakea poliittista turvapaikkaa. Tähän saakka Suomi ei ole ollut mukana uudessa sotilaallisessa interventionismissa. Mutta nyt EU on pystyttämässä interventiojoukkoa jossa myös Suomen armeija on mukana. Tämä merkitsee sitä, että suomalaisia asevelvollisia saatettaisiin määrätä niinkutsuttuihin humanitaarisiin tehtäviin. Nämä uudet 'humanitaariset' tehtävät eivät vaikuta asepalveluksesta kieltäytyjiin. Sen sijaan aseistakieltäytyjien ja totaali-kieltäytyjien lukumäärä nousee. Jussi Hermaja on suomalainen totaalikieltäytyjä. Hänet on tuomittu Suomessa 197 päivän vankeusrangais-tukseen. Parhaillaan Suomessa on 24 vangittua totaalikieltäytyjää. Hän on Suomen Aseistakieltäy-tyjäliiton jäsen. AKL ja Forum voor Vredesactie ovat War Resisters Internationalin (WRI) jäseniä. WRI on pasifistinen verkosto, joka on tukenut aseista-kieltäytymistä perustamisestaan alkaen vuonna 1919. Suomen sivilipalvelusta voi luonnehtia syrjiväksi ja rangaistuksenluontoiseksi. Asepalvelus kestää 180 päivää, siviilipalvelus 395 päivää. Tästä syystä Amnesty International on adoptoinut 22 vangittua suomalaista aseistakieltäytyjää mielipidevangiksi. He ovat ainoat AI:n kriteerien mukaiset mielipidevnagit Euroopan Unionin alueella. Kieltäytyjien kohtelu on erilaista myös kieltäytymisen perusteesta riippuen: Jehovan todistajat on vapautettu, muita ei. Kyseessä on poliittinen vaino ja poliittinen turvapaikka tulisi myöntää. Myös Euroopan Neuvosto on valittanut aseistakiel-täytyjien erilaisesta kohtelusta. Julistetuksessaan 23.5.2001 se vaati "todellista puhtaasti siviililuontoista vaihtoehtopalvelusta", ja vaati aseistakieltäytymis-oikeuden sisällyttämistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. OikeustapausEnsimmäinen asia on turvapaikan hakeminen. Belgia on ainoa maa, josta EU-kansalaiset voivat edelleen hakea poliittista turvapaikkaa. Kun Amsterdamin sopimus neuvoteltiin vuonna 1997, siihen lisättiin protokolla
jossa kaikki EU-maat julistivat toisensa "turvallisiksi maiksi". Tämä tarkoittaa, että näiden maiden kansalaisten turvapaikkahakemukset hylätään
ilman yksittäisen tapauksen tutkimista. Belgia ja jätti erillisen julkilausuman, jossa ilmoitti tutkivansa edelleen hakemukset erikseen. Näin ollen Suomen kansalaiset voivat edelleen hakea turvapaikkaa Belgiasta.
Case Hermaja:
|
